Kuuntelen Nuspirit...

Kuuntelen Nuspirit Helsinkiä ja ihmettelen maailmaa. Tulin juuri Onnilta. Tämä päivä ei ollut onnistunut. Eikä periaatteessa eilinenkään, vaikka kokkasin Onnille ruokaa ja sain kauniita sanoja. Tyhjyyttä. Aika vain matelee, kuukauden päästä huomaan päivien menneen. Mitä edes jää käteen? Eipä juuri mitään. Jos koko elämä on tällaista niin miksi edes yritämme? En tunne tällä hetkellä mitään. Vain pientä väsymystä ja outoa kiintymystä kirjaan, mikä saa epätodellisella kuvalla mieleeni todellisen maailman. Missä kaikki on mahdollista vihan kierolla avulla. Ja hän hyppäsi katolta. Liiti kohti pehmeää asfalttia. Tekisi mieli olla havun hajussa ja sulkea silmät ja tuntea liitävänsä katossa. Nauraa ja sillee. Wow. Ota hitaammin.

Nenä t...

Nenä tukossa ja kurkkua koskee. Onko tämä rangaistus lauantaista? En usko jumalaan, mutta uskon elämän kostoon.